HISTORIAA

Kellosepän ammatista leipää 100 vuotta - kolmessa polvessa

Ukkini Johan Rikhard Hänninen syntyi 19.9.1879 loisväen yhteiskuntaluokkaan Pielavedellä. Jo syntyessään poika oli isästään orpo. Maalaisköyhälistön elämänkaari ei 1800-luvulla kummemin nousuja sisältänyt. Kehdosta kerjuulle, kerjuulta rengiksi ja rengistä loiseksi. Perhe asui riihessä eikä lapsilla ollut kuin kahdet kenkäparit, joita käytettiin vuoronperään.

Fyysisesti raskaat pyykkärin työt uuvuttivat perheen äidin pian ja hänen kerrotaankin kuolleen työnsä ääreen kesällä 1891.

Nähtävästi samana vuonna löysi silloisen Iisalmen suurpitäjän kiertokoulun opettaja, kirjailija Heikki Kauppinen eli Kauppis-Heikki ukkini riihen nurkasta. Kirjailija päätti auttaa "kirkassilmäisen" pojan elämän alkuun ja ohjata hänet opin tielle.

Koska ukkini oli orpo, osoittautui parhaimmaksi sijoittaa hänet turvattomien lasten kasvatuslaitokseen. Lähin tällainen sijaitsi Kuopiossa Kallaveden pohjoispuolella Kehvon kylässä. Siellä ukkini asui kaikkiaan neljä vuotta ja tänä aikana hän sai kansakouluopetusta 3. luokan perusopetuksen ja neljännen luokan hän kävi kylän kansakoulua.

Tämän jälkeen ukkini kulkeutui arvattavasti Kauppis-Heikin opastamana ensin soitto-oppilaaksi. Muusikon ala ei häntä kuitenkaan suuremmin kiinnostanut, joten hän halusi yrittää mielenkiintoisemmalla kellosepän ammatilla.

Kellosepän oppiin ukkini Johan Rikhard Hänninen kulkeutui Kuopioon Adolf Partasen luo 1896. Kerrotaan, että kun ukkini saapuessa ensimmäisen kerran oppiin Partaselle, oli tämä antanut hänen eteen herätyskellon ja käskenyt ukin ensin katsella sitä pari päivää ja vasta sitten purkaa ja koota se. Vasta tämän jälkeen hänet kelpuutettiin ammattioppiin, ensin Adolf Partaselle, sitten Juho Partaselle.

Vuosisadan loppupuolella oli liikkeeellä huhu, jonka mukaan tulevaisuudessa suomalaiset joutuisivat suorittamaan asepalvelusta Venäjällä, jossa se muodostuisi vielä normaalia pidemmäksi. Hän pääsi vapaaehtoisena palvelukseen. Sotapalveluksessa ollessaan ukkini hankki lisätienistejä säästämällä päivittäisen sokeriannoksensa, kolme palaa, sekä tupakka-annoksensa ja myymällä ne asetovereilleen. Tuloilla hän hankki kellon korjausvälineitä ja korjaili vapaa-aikanaan kelloja.

Johan Rikhard Hännisen asepalvelus kesti kolme vuotta, siihen asti kunnes Suomen asevelvollinen armeija hajotettiin vuonna 1901. Vapauduttuaan ukkini kerrotaan tulleen jalaksin Kuopiosta runsaan 200 kilometrin matkan Ilomatsin Kivilahteen. Siellä hän oli malmin nostossa Koitereella.

Hännisen kelloliikkeen syntykohdasta esiintyy kaksi tietoa. Kelloseppäliiton matrikkeleihin hän on ilmoittanut liikkeen perustamisajankohdaksi joulukuun 1901. Aluksi liike otimi matkustajakoti Tarjatan nurkkakamarissa. Hännisen oma paikka tunnettiin Kämäräisen torppana. Liike kasvoi pikkuhiljaa. Köyhistä oloista lähteteenä hänellä täytyi olla harvinaisia lahjoja saavuttaessaan niinkin turvatun taloudellisen aseman kuin hänellä lopulta oli.

Ukkini Johan Rikhard Hänninen toimi aktiivisesti myös oman ammattialansa asioissa: hän näyttää olevan aivan ensimmäisiä Etelä-Suomen ulkopuolisia kelloseppiä, joka liittyi vuosisadan alkupuolella perustettuun Kelloseppäliittoon. Esimerkiksi vuoden 1925 liiton kokouksessa Turussa hän oli ainoa Sisä-Suomesta tullut edustaja. Edellä mainitussa kokouksessa hän lahjoitti koulutusrahastoon 200 ja työnäytekilpailujen palkintorahastoon 100 markkaa. Paitsi liiton asioissa hän kunnostautui ensimmäisten joukossa kouluttaessaan naisia kellosepiksi.

Isä Isäni Ari Hänninen syntyi vuonna 1931. Hän toimi kelloseppänä jo ennen kelloseppäkouluun menoaan ja äitinsä apuna 12-vuotiaasta asti eli siitä alkaen kun hänen isänsä kuoli. Ari Hänninen pääsi kelloseppäkouluun ennen virallista hyväksymisikää, koska oli toiminut ammatissa jo aiemmin. Hän valmistui kelloseppäkoulusta vuonna 1951 ja aloitti oman liikkeen Hankasalmella keväällä vuonna 1953.

Poika Minä, Ilmari Hänninen, synnyin vuonna 1952 ja olen ollut alan liikkeessä syntymästäni lähtien. Koulutukseni on alkanut jo 10-vuotiaana suurten kellojen korjauksella. Siitä lähtien korjasin kaikki liikkeeseemme korjattavaksi tulleet kellot. Vuonna 1985 avasin Kuopiossa suurten kellojen huoltoliikkeen, joka toimi vuotaan 1989 saakka. 4.8.1989 siirryin Suonenjoelle jatkamaan isäni liikettä, joka lopetettiin vuonna 2001.

Keväällä 2004 olen avannut Kuopiossa pöytä- ja seinäkellojen huoltoliikkeen Kauppakadulle. Teen ammattitaitoa vaativaa korjaus- ja huoltotyötä myös antiikkikelloille. Lisäpalveluna liikkeessäni on kellojen noutopalvelu.